Johan Ludvig Runeberg, 1846 Vårt land, vårt land, vårt fosterland, Ljud högt, o dyra ord! Ej lyfts en höjd mot himlens rand, Ej sänks en dal, ej sköljs en strand, mer älskad än vår bygd i nord, Än våra fäders jord. Din blomning, sluten än i knopp, Skall mogna ur sitt tvång; Se, ur vår kärlek skall gå opp Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp, Och högra klinga skall en gång Vår fosterländska sång.

Finnish Paavo Cajander Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. Sun kukoistukses kuorestaan keerrankin puhkeaa; viel' lempemme saa nousemaan, sun toivos, riemus loistossaan, ja kerran laulus, synnyinmaa, korkeimman kaiun saa.

Wolrad Eigenbrodt O Heimat, Heimat, unser Land; Kling laut, du teures Wort! Kein Land, so weit der Himmelsrand. Kein Land mit Berg und Tal und Strand Wird mehr geliebt als unser Nord, Hier unsrer Väter Hort. Einst ringt sich deine Blüte los Reif aus der Knospe Zwang. Ja, einst aus unsrer Liebe Schoß Geht auf dein Hoffen, licht und groß. Und unser Vaterlandsgesang Erschallt in höherm Klang.

Our land, our land, our fatherland, Sound loud, O name of worth! No mount that meets the heaven's band. No hidden vale, no wavewashed strand. Is loved, as is our native North. Our own forefathers' earth. Thy blossom, in the bud laid low, Yet ripened shall upspring. See! From our love once more shall grow Thy light, thy joy, thy hope, thy glow! And clearer yet one day shall ring The song our land shall sing.